Urbanista on vielä vähemmän tunnettu kuulokemerkki, joka kuulostaa kieltämättä hieman hipsteriltä kahvinkeittäjältä kaupungista ja sieltä se kohdeyleisö pyritään löytämäänkin. Miami-mallia on saatavana arvosteluun tulleiden mustien lisäksi vihreinä, valkoisina ja punaisina - sekä uusimpana (tuplahintaisena) versiona Swarovski-kristallein koristeltuina. Myöntää pitää, että nimestään huolimatta Miamien skandinaavinen muotoilu on mukavan suoraviivainen sekä tyylikäs ja miellytti omaa silmääni kovasti. Mutta miellyttivätkö 150 euron vastamelukuulokkeet myös korviani?


Vaikka säätövaraa ei kaikkein isoimmille päille oikein olekaan (ja säätäminen vähän jäykkää), ovat kuulokkeiden tyynyt mukavan pehmeää materiaalia. Pannan jämäkkyydestä johtuen ne painavat korvia inasen lujaa, joten koko työpäivän kuunnellessa piti pitää vähän taukoja. Kaupungilla kävellessä käytettäville vastamelukuulokkeille on toki eduksi, että ne ovat tukevasti ja tiiviisti korvien päällä. Kuvittelisin, että bassovoittoiseen urbaanimusiikkiin nämä on suunnattu, mutta bassopuoli oli omiin korviini kovin epätasapainoinen - joissain testikappaleissa se vyöryi päälle, toisissa jäi mumisemaan taustalle. Joku voi tällaisesta äänenkuvasta pitääkin. Jos kuunneltavassa musiikissa oli vähemmän basso-pasasta, muut äänialueet toistuivat ihan miellyttävästi, ehkä tosin hieman utuisesti. Ääntä on tiettävästi ollut säätämässä ex-Sennheiser-insinööri, mutta nappisuoritukseen ei ole venytty.

IPadiin Miamit liittyivät langattomina (Bluetooth 5.0) mutkattomasti, vaikka huomaamattomien painikkeiden kanssa on selvästi menty ulkonäkö edellä - ne on sormenpäällä hankala löytää. Toisella korvalla majailee virta/volyymi/raidanvaihto ja toiselta ns. Feature-painike, jolla vaihdetaan melunvaimennus-, ambient- ja normaalitilojen välillä sekä valitaan, halutaanko “kuulokkeet ovat korvilla” -tunnistuksen olevan päällä vai ei. Kontrolleista naputan enemmänkin, sillä koska vasteet olivat välillä epämääräisiä, eikä luureille ole olemassa sovellusta, elin toisinaan epävarmuudessa siitä, oliko se ottanut painallukseni vastaan vai ei. Android-kännykän Spotifylla en tuntunut koskaan saavan kappaletta vaihdettua, iPadilla se taas onnistui. On Ear -tunnistus kenkkuili kännykkäni kanssa myös. Voi olla että olin painanut väärää painiketta tai kyse on minun laitteistani. Langaton ääni oli kuitenkin miellyttävän häiriötöntä.

Testasin melunvaimennuksen sekä puhisevan tietokoneen äärellä (hyvä), autossa (vallan riittävä) sekä pesukoneen vieressä (kohtuullinen) istuen, eikä sen toimivuudesta ole valittamista. Litteiksi taittuvien kuulokkeiden mukana tulee laadukkaan oloinen kumipintainen 3,5mm liitinjohto, superlyhyt USB-C-latauspiuha, ns. lentokoneadapteri ja peruslaatua oleva kuljetuskotelo. Akkukestoksi luvataan huimat 50 tuntia ilman ANC:tä ja 40 sen kanssa, mitä en pystynyt tässä kuulokeruuhkassa todentamaan, mutta ainakaan testiviikkojen aikana laturille ei ollut tarvetta ja internet-kommentoijat tukevat väitettä. Mikrofonia testasin yhden puhelun sekä pienen nauhoituksen verran ja sekin ajaa asiansa.

Urbanistoissa on monta hyvää asiaa, mukaan lukien niiden ulkonäkö, akunkesto, lisävarusteet ja kohtuullinen hinta, joten vaikka perustan tähteni enimmäkseen hinta/laatusuhteeseen, epämääräisistä käyttöhankaluuksista sekä äänikuvan puutteista verotan hieman. Samalla hinnalla saa myös varteenotettavia kilpailijoita. Todennäköisesti nämä lähtevät seuraavalle kesäreissulle reppuni pohjalle, podcasteja niillä ainakin oli varsin mukava kuunnella.


Hintaluokka: 150 eur
Lisätietoa: Urbanista



EPOS on karistanut Sennheiserin tomut pehmukkeistaan ja uusin tulokas pelikuulokesarjaan on halvemman hintaluokan (129 eur) EPOS H3. Olen aiemmin kehunut EPOSin kuulokkeita moneen otteeseen, eikä niiden äänenlaadussa ole koskaan ollut mitään muuta kuin hatun nostamista, mutta yllättäen mikrofonipuolella on tullut yllättäviä teknisiä ongelmia pidemmän käyttöjakson aikana: Itselläni jotkut videochatit eivät toisinaan saaneet ääntä kuulumaan lainkaan ja toisissa taas oli äänen häipymisongelmaa. Niinpä EPOS-luurien käyttö päivittäisinä työkuulokkeina on jäänyt vähemmälle, vaikka perimmäistä syytä ongelmiin ei koskaan löytynyt. Miten suoriutuvat sitten H3:t?


Vaikka kuulokkeet tuntuvat käteen otettaessa rakenteeltaan laadukkailta ja piuhan sekä tyynyjen materiaalit ovat sitä totuttua EPOS-luksuksempaa, silmä kyllä havaitsee, että kuluja on karsittu. Eihän langallisissa peruskuulokkeissa toki mitään hilavitkuttimia tarvitakaan, mutta pelikuulokkeiksi ollaan silti varsin karsitussa mallissa: H3:sta ei löydy RGB-valoja, eikä muita painikkeita kuin vähän hankalasti kaksi sormea tarkkaan kääntämiseen vaativa äänenvoimakkuus”levy”. Ulkoasu ei ole aivan niin pelkistetty kuin ylempänä arvioiduissa Urbanistoissa, mutta hillitty joka tapauksessa. Metallipannassa on myös kohtuullisesti säätövaraa.

Sennheiserin peruja näissäkin EPOSeissa on äänenlaatu. Keskialueilla on ehkä pieni pelikuulokkeille ominainen kommunikointiin liittyvä korostus, mutta muuten H3:ien ääni sopii musiikille kuin musiikille ja on selkeän tarkka, ilmava ja tasapainoinen laidasta laitaan. Kuuntelin näillä varsin mielelläni niin rymäkämpää housea kuin akustista lauleluakin. Pelatessa tarkkuudesta on toki myös iloa. Äänestä antaisin hintaan nähden 4,5 tähteä.

Entäs sitten se mikrofoni? Se kytketään päälle kääntämällä varsi alas mukavan tuntuvan ja kuuluvan naksahduksen myötä. Testasin mikrofonia nauhoittamalla testinauhoituksia sekä kännykällä (alla) että PC:llä ja etäpalavereissa Teamsissa, Discordissa sekä Zoomissa. Kännykällä ja iPadilla toimiessa äänenlaatu oli erinomainen, mutta PC:llä minulla valitettavasti oli taas outoja ongelmia mm. Zoomin ja Discordin kanssa (Teams jostain syystä toimi) ja piti aina varmistaa, että mikrofoni oli suun edessä ja että puhui hieman äänekkäämmin. Internetistä ei tuntunut löytyvän kohtalotovereitani, joten lopulta päädyin siihen, että vika saattaa olla testilaitteistossani. Testasin sitten vielä Windows 10 -kannettavalla, jolla taas kaikki toimi OK, vaikka silläkin hieman hiljaisesti. Ainakin tällä kertaa. Myös V2.fi:n Mikolla on ollut samankaltaisia ongelmatilanteita EPOSin kuulokkeiden kanssa tasaisen satunnaisesti. Tämä jää siis edelleen mysteeriksi ja pakko se on ottaa loppuarvosanassa huomioon, vaikka kyse olisikin jostain kumman syystä vain silloin tällöin esiintyvästä yhteensopivuusongelmasta tietynlaisen laitteistokokoonpanon kanssa. Mm. SoundGuys-sivustolla taas oli mikrofonista pelkkää hyvää sanottavaa ja toimiessaan sen äänenlaatu on kyllä mainio.



Paketissa tulee mukana kaksi kaapelia: PC:lle tarkoitettu 2,5-metrinen kahdella liittimellä ja konsoleille tarkoitettu 1,5-metrinen yhdellä 3,5 mm liittimellä. Kangaspäällysteinen kaapeli ei jää herkästi jumiin, eikä myöskään välitä pahasti kahinaa tai rahinaa kuuloelimiin asti.

EPOS H3:t voisivat olla kuin laadukas työkalu: halpamarketista ostettu jakoavainkin tekee sen, mitä sen pitää, mutta jos pistää vähän enemmän rahaa laatuun, merkkityökalu tekee asian ehkä luotettavammin ja kestää ehkä kauemmin käytössä. Mikrofonipuolen outo kenkkuilu kuitenkin rokottaa tähtiä - ja taas, tässä hintaluokassa on kyllä kilpailua.


Hintaluokka: 120 eur
Lisätietoa: EPOS



Olen testannut viime vuosina useita Creativen SXFI-”hologrammi”äänellä varustettuja äänivempeleitä, joten teknologian suurempaa kertausta en tähän laita, mutta totean ainakin sen, että alan hyväksyä sen tosiasian, että kyseessä on ihan toimiva ominaisuus tiettyihin käyttötilanteisiin. Uusinta SXFI-teknologialla edustaa täällä arvosteltujen SXFI Gamer -kuulokkeiden langaton versio, jota Creative merkkaa sanalla “Air”. Puolitoista vuotta sitten arvioin myös SXFI Airit, jotka oli suunnattu enemmän yleiskäyttöön kuin pelaajille.


Kuulokkeita on kieltämättä kertynyt huoneeseeni enemmän kuin yksi mies elämässään tarvitsee, mutta korona-ajan etämiittien ruuhka-aikana olen huomannut tarttuneeni usein SXFI Gamereihin - niiden mukavat tyynyt sekä luotettavasti toimiva mikrofoni ovat pelastaneet monta palaveria. Vaikka SXFI-toiminnon sivuuttaisi, Creativen kuulokkeet ovat silti varsinainen jokapaikan höylä: niitä voi käyttää sekä 3,5 mm:n liittimellä että USB-piuhalla (USB-C, mutta mukana tulee USB-A-konvertteri), sekä langattomasti Bluetooth 5.0:lla. Yhteensopivuus mitä moninaisimpien laitteiden kanssa on siis taattu.

Kuten mainitsin, kuulokkeiden tyynyt ovat suuret sekä todella pehmeät ja pantakin venyy isompaan tarpeeseen. Kesäkuun alun hellesäilläkään ne eivät kotitoimiston nurkassa sanottavasti korvia hiostaneet, mutta suorassa auringonpaisteessa en asiaa testannut. Ulkoasultaan Gamer Airit ovat hieman esports-henkiset valorinkuloineen ja teksteineen, mutta RGB-valokuviota tai sen päällä olemista voi jälleen säätää suoraan kuulokkeiden virtapainikkeella. Lisäsäätöä voi sitten tehdä SXFI Control -sovelluksella. Samasta sovelluksesta löytyvät myös mm. taajusskorjain sekä firmware-päivitykset.

Virtanapin lisäksi kuulokkeista löytyy SXFI-painike (päälle, pois tai pelaamiseen säädetty Battle Mode) sekä äänilähdepainike (Gamerchat, Bluetooth, USB, SD-kortti…). Ne osaavat siis toistaa musiikkia myös suoraan muistikortilta ja uudessa Gamerchat-ominaisuudessa yhdistetään USB-yhteys peliäänille ja Bluetooth-yhteys chatille, eli Switch-moninpelailukin on katettu. Mediasäätimet (äänenvoimakkuus, pause, play, seuraava/edellinen kappale) löytyvät vasemmanpuoleisen kuulokkeen kosketusherkästä pinnasta ja nyt kun niihin on tottunut, ne toimivat yllättävänkin hyvin. Joskus aiemmin niitä kritisoin, ja on toki mahdollista, että teknologiaakin on tässä välissä kehitetty paremmaksi. Fyysinen äänenvoimakkuusrulla on kadonnut kokonaan.

Musiikkia en tahdo edelleenkään kuunnella, enkä useimpia elokuvia katsella SXFI päällä, mutta “perustilassaankin” Creativet suoriutuvat testilistani kappaleista ilman isompia moitteita: taas ollaan hieman pelikuulokemaisen keskiäänikorostuneita, mutta bassopuolikin on miellyttävän muhkea - ei liian päällekäyvä. Sen sijaan Youtube-videoita ja podcasteja kuunnellessa sekä pelatessa SXFI-ominaisuus menee mieluusti päälle - ne lisäävät kokemukseen paikoitellen hämmentävänkin realistisen ulottuvuuden, kun välillä unohtaa kuuntelevansa kuulokkeita. Toki ensimmäisellä käyttökerralla pitää muistaa tehdä kalibrointi kännykkäsovelluksella (ja kuulokkeet tästä muistuttavat). Aivan vakuuttunut en ole vieläkään kaikista SXFI-mainoslauseista tai siitä, kuinka tieteellinen Creativen kasvojen ja korvien mittaukseen sekä kerättyihin tietokantoihin perustuva teknologia on, mutta tietyissä käyttötarkoituksissa sen vaikutukset ovat kieltämättä positiiviset.

SXFI Air Gamerien paketissa tulee kaksi mikrofonia: pieni nypykkämalli (Nanoboom) mobiilikäyttöön sekä taipuisa varrellinen mikrofoni (CommanderMic). Aikaisempien mallien kanssa ärsyynnyin siitä, kuinka kuulokkeet aina totesivat mute-painikkeen painamisen, mutta tästä mallista en moista painiketta löytänytkään lainkaan. Ratkaisu on erikoinen. Sen sijaan hyvä ratkaisu on ollut poistaa mikin päässä vilkkunut valo.

Creative on selvästi käyttänyt pohdintatuokion jos toisenkin näitä kuulokkeita tehdessään ja ominaisuuksiin, sekä erinäisiin käyttötarkoituksiin ja toimintoihin nähden niiden hinta on varsin kohtuullinen - varsinkin kun langallisiin versioihin verrattuna siihen on lätkäisty lisää vain kymppi.


Hintaluokka: 140 eur
Lisätietoa: Creative